Laatutaulu – Tehokas menetelmä laadun ohjaukseen ja parantamiseen

Uusi kirja laatutaulun kehittämisestä ja käytöstä on julkaistu

Ensimmäinen laatutaulun kehitys- ja käyttöopas julkaistiin vuonna 1993. Oppaassa kuvattiin laatutaulun, tilastollisen prosessinohjauksen ja parannuksen alkutaivalta ja laatutauluista saatuja kokemuksia. Tämän jälkeen tehtiin koulutuksen rinnalla kulkeneesta oppaasta useita versioita, joiden pääsisältö pysyi lähes muuttumattomana, mutta taulujen ja niihin liitettyjen menettelyiden tehokkuus ja virheiden puoliutumisaika parani merkittävästi ja käyttöalue laajeni palveluun.

Laatutaulu – tehokas menetelmä laadun ohjaukseen ja parantamiseen on laajennettu versio aikaisemmista oppaista. Sitä on täydennetty ohjauksen ja parannuksen laatuteorian osalta –poikkeamien ja virheiden yleinen teoria– sekä lukuisista muista kohdin todellisilla esimerkeillä ja alkuperäisillä laatutaulujen kuvilla ja tuloskäyrillä. Oppaassa on säilytetty vanhan oppaan useita käytännönläheisiä piirteitä ja erityisesti virhekäyriä ja kuvia vanhoista laatutauluista. Valitettavan usein eri laatumenetelmien vaikuttavuutta ei esitetä. Siksi käyriä ja kuvia ei ole tuotu tähän päivään, jotta uskottavuus ja autenttisuus säilyisi. Jokainen voi päätellä vaikuttavuuden. Mitään virheiden käyrää ei ole manipuloitu, kaunisteltu tai muutettu alkuperäisestä!

Kirjaan on lisätty myös laatutaulun yli 40 vuoden kehitysvaiheet, joiden toivomme valaisevan laatuun ja laatutauluun liittyvää jatkuvan ohjauksen ja parantamisen ideaa. Jokaisen yrityksen on jatkuvasti sovitettava ja parannettava laatutaulua ja sen ideaa oman yrityksen tarpeisiin kuitenkaan hukkaamatta laadun tekemisen perusperiaatteita sekä jatkuvan ohjauksen ja parantamisen (SPC, Statistical Process Control) ydinteoriaa ja sanomaa – erityissyitä voi ohjata ja satunnaissyitä parantaa. 

Kirjassa käytetään rinnakkaisina käsitteinä; poikkeamaa, erhettä, virhettä, vikaa, hukkaa, hylkyä, makkelia, kotikorjausta, ohiajoa, häiriötä, onnettomuutta, jne. Ihminen on keksinyt lukemattoman määrän ilmaisuja ei-toivotuille tapahtumille tai asioille. Usein käsitteillä kaunistellaan tai tehdään virheet hyväksyttäviksi. Laatutekniikassa käytetään yleensä kolmiportaista luokittelua: erhe, virhe, vika, jossa painopiste pyritään kohdistamaan erheisiin ja niiden vähentämiseen, inputteihin. Englannin kielessä löytyy yli 10 erilaista virhekäsitettä: mistake, error, fault, defect, failure, trouble, bug, blame, blemish, imperfection jne. Jokaisella sanalla on hieman eri vivahteinen sisältö ja merkitys. Näihin ilmenemismuotokuvauksiin ei tässä kirjassa puututa. Oleellista on löytää näiden erheiden, virheiden, vikojen sisäänmenot (inputit), joita voi ohjata tai parannettaessa muuttaa tai poistaa.

Poikkeama ymmärretään yleensä ei-haitallisena pienenä muutoksena, erheenä ja virhe on suurempi poikkeama, joka voidaan ehkä hyväksyä. Vika (reklamaatio, onnettomuus) on sitten suuri virhe ja samalla poikkeama, jota ei voida hyväksyä ja se vaatii joko korjauksen, uudelleen tekemisen tai hylkäyksen tai romutuksen. 

Hukka-käsite on uudempi, leanin myötä tullut virhekäsite, joka muodostuu kahdesta osasta: aikahukka (waste), joka liittyy aikaan ja työn tai toiminnan ei-arvoa tuottavaan osuuteen tuotantoajasta ja ominaisuushukka (loss), joka kuvaa perinteistä virhettä, materiaalista hukkaa. Häiriöt liittyvät koneiden ja laitteiden ei-toivottuihin ominaisuuksiin ja onnettomuudet yleensä ihmisvahinkoihin. Hylky, makkeli, kotikorjaus, ohiajo ovat yrityskohtaisia virheilmaisuja. Kaikkien näiden takana on samat luonnonvoimat ja -lait, suurempi tai pienempi poikkeama. 

Poikkeama on objektiivinen käsite. Se liittyy fysiikkaan ja kaikkeen siihen, jonka ymmärrämme maailmaksi. Kaikki vaihtelee ja syntyy poikkeamia! Erhe, virhe, vika, hukka, häiriö, onnettomuus jne. ovat subjektiivisia ihmisen mielestä ”ei-hyväksyttäviä” tapahtumia tai asioita. Joskus nämä käsitteet – subjektiivinen ja objektiivinen – osuvat yhteen ja joskus taas ei. Tästä koko ohjauksen ja parantamisen ydinongelma syntyy – ihminen ja luonto ovat osittain ristiriidassa toistensa kanssa. Osan poikkeamista ihminen hyväksyy ja osaa ei. Osalle poikkeamista ihminen voi tehdä jotain ja osalle ei voi tehdä mitään.

Laatutaulut ovat lukuisten yritysten jatkuvassa käytössä ja lisää käyttöä tulee jatkuvasti niin tuotantoympäristössä kuin palvelupuolellakin. Kirjassa esitetyt yritysten käyrät ja tulokset ovat luottamuksellisia, joten emme voi julkaista aivan uusimpia käyriä, vaikka julistammekin yleisesti virheiden ja vikojen avointa käsittelyä ja niiden julkaisemista yrityksen sisällä välittömästi, kun virheet ja viat tapahtuvat. Poikkeamathan (virheet, viat)ovat pääosin systeemin ja prosessin aikaansaannosta sekä luonnollinen osa ympäristöämme. 

Kirjoittajan (Eero E.) vuonna 1981 kehittämillä laatutauluilla (≈ laatujärjestelmällä) ja niihin sovellettavilla menetelmillä tulokset ovat olleet erinomaisia. Neljä yritystä on voittanut pääosin laatutauluilla laatupalkinnon: Laatuyhdistyksen laatupalkinto Kemppi Oy (1986) ja Stala Oy (1990) ja Suomen laatupalkinto Stala Oy (1991) ja Salpausselän Kirjapaino Oy (2000). Salpausselän Kirjapainosta on aiemmin julkaistu erillinen kirja: Laatujohtamisoppien (TQM) soveltaminen PK-yritykseen – SPC, systeemiteoria, TOC-teoria. 

Tyypillisesti oikein ja tehokkaasti käytettynä poikkeamat ja virheet (hukat, häiriöt, romut, hylyt, sudet, reklamaatiot, onnettomuudet) vähenevät 60-80 prosenttia vuosittain puoliutumisajan ollessa 3-6 kuukauden luokkaa. Jos virheitä on 80 % (tai kpl), kuuden kuukauden jälkeen 40 % (tai kpl)ja edelleen kuuden kuukauden jälkeen 20 % ja niin edelleen. Virheet vähenevät tai vaihtoehtoisesti saanto kasvaa eksponenttikäyrän mukaisesti. Tästä johtuen oikea tapa esittää virheissä ja poikkeamissa tapahtuvaa muutosta olisi logaritmiasteikko kuten W. Edwards Deming käyttää kirjassaan Out of the Crisis, 1983. Silloin kehitys käyrillä olisi lineaarinen ja kuvaisi selkeämmin jatkuvaa parantamista. Näin ei kuitenkaan ole tehty tässä kirjassa, jotta havainnollisuus ja ymmärrettävyys ei vähenisi. Tästä seuraa, että suurilla prosenttiosuuksilla (30-40 % alueella) näyttäisi syntyvän panoksiin nähden suurta edistystä, kun taas pienillä prosenttiosuuksilla (1 – 2 % alueella) edistystä ei juuri tapahtuisi. 10 % parannus suurilla prosenteilla on 3 – 4 % ja pienillä 0,1 – 0,2 % yhtä suurta panostusta kohden. Tästä jatkuvan parannuksen harhasta, vääristymästä, myös Deming erityisesti mainitsi. Tähän ilmiöön on useissa yrityksissä törmätty. Liikkeenjohdon kiinnostus jatkuvaan laadunparannukseen laimenee alkuinnostuksen myötä väärällä perusteella kun näyttää, ettei enää saada aikaan parannusta! 

Kun laatutauluja alettiin kehittää, virheiden puoliutumisaika oli noin 3 – 5 vuotta. Tämän voi havaita esitettyjen käyrien jyrkkyydestä! Mielenkiintoista on, että jos laatutaulun tilastollinen käyttö lopetetaan ja palataan normaaliin tapaan, jossa kaikki virheet ja viat tutkitaan, virhemäärät ja reklamaatiot kasvavat välittömästi. Näistä tilanteista on kirjassa muutama esimerkki ja lisää löytyy niistä yrityksistä, jotka ovat luopuneet SPC:stä eli tilastollisesta prosessinohjauksesta. Tämä ilmiö johtuu ohjauksen ja parannuksen käsitteiden sekoittumisesta. Erityissyitä (signaalia) voi ohjata ja satunnaissyitä (kohinaa)parantaa!

Toivomme, että tästä käytännön oppaasta on apua ja vihjeitä, kuinka jatkuvan ohjauksen ja parannuksen laatutaulut luodaan ja otetaan käyttöön.

Tämä kirja on tehty täydentämään kirjassamme Lean Six Sigma 2.0 ja laatuteknologia esitettyä laatutaulujaksoa ja erityisesti laadunohjausta, joka Leanin ja Six Sigman aikakautena on jäänyt valokeilan ulkopuolelle.

Laatutauluilla saat ohjattua prosessisi nopeasti stabiiliin tilaan ja mahdollistat suorituskyvyn paranemisen!