Nollavirheajat­telusta Six Sigmaan

Visio nollavirheestä luotiin vuonna 1979, kun Philip B. Crosby (1926 – 2001) julkaisi kirjan ”Quality is Free” (suomenkielinen: Laatu on ilmaista). Tällä perussanomallaan ”Quality is free” Crosby tarkoitti sitä, että organisaatiot voivat omaksua laadukkaan toimintatavan johdon sitoutuessa laatujohtamismalliin, jossa asennemuutos ei maksa mitään.

Kuinka tämä nollavirhe kyetään saavuttamaan, jäi kuitenkin tuolloin kokonaisuudessaan ratkaisematta.

Koulutuksen tavoitteet?

Koulutuksen tavoitteena on antaa käsitys nollavirheajattelusta, sekä sen yhteydestä työkaluihin joiden avulla on mahdollisuus päästä virheettömään tuotantoon:

• Tarkastuksen eri muodot
• Virheenestimet (Mistake Proofing)
• Idioottivarmat menetelmät (Poka Yoke)
• Vaihtelun merkitys virheiden syntymiseen
• Tilastollisuus
• Laatutaulut ja SPC

Miten nollavirhe määritellään, mitä se on?

Se on päämäärä johon pyritään jatkuvalla, määrätietoisilla toimenpiteillä, jotka suuntautuvat virheiden syiden poistamiseen ja ennalta ehkäisyyn.

Kaikki työ, tuotteet tai palvelu voidaan luokitella, joko hyväksytyksi (vaatimusten mukaiseksi) tai virheelliseksi (ei vaatimusten mukaiseksi).

Olisiko virheetön tuotanto mahdollista?

Olisiko lähes virheettömän työn tekeminen sitten mahdollista? Kyllä, useimmissa tapauksissa se on mahdollista. Esimerkiksi: Lentoliikenne, myrkyttömät ruoka-annokset, apteekin varasto, pankit, jne.

Autolla ajaessa lähtökohtana on että auto pysyy tiellä, eikä törmää vastaantulijoihin (nollavirhe ajattelu). Työtehtävissä kuitenkin usein ”rapatessa roiskuu” asenne. Aina kun jotain tehdään, niin sattuu virheitä ja vahinkoja. Tätä pidetään sallittuna ja normaalina toimintana? Missä ero? No, jos asennoidumme siten, että sallimme virheiden syntyvän, niin varmasti niitä myös syntyy!

Yrityksissä on normaalia, että: 10-15% tuotteista on virheellisiä, varastot eivät täsmää, toimitukset ovat myöhässä, toimitetaan väärää materiaalia väärään aikaan ja paikkaan, tavarat laskutetaan väärin. ”Normaalielämässä” emme kuitenkaan kuole ruokamyrkytykseen, emme hyväksy virheellisiä laskuja, emme oleta saavamme vääriä lääkkeitä apteekista, emme hyväksy, jos juna on vähänkin myöhässä tai ei tule lainkaan. Ajatellessasi mahdollisuutta tehdä työtäsi nollavirheellä, ajattele myös niitä joiden palveluja käytät päivittäin: Elintarviketeollisuus, joukkoliikenne, lentoliikenne, terveydenhoito, pankkitoimi, jne

Nollavirheestä Six Sigma metodiksi

1978-luvulla Nollavirheen isä Philip Crosby esitti kirjassaan ”Laatu on ilmaista” idean nollavirheestä. Idea oli hieno ja sen piti ratkaista kaikki laatu- ja tuottavuusongelmat, mutta valitettavasti idean ja ratkaisun välillä oli ammottava aukko ja suuri kysymys kuinka? Crosbyn idea jäi kuitenkin elämään.

Laadunhallinnan kehitystyö johti asteittain tilastollisten menetelmien käyttöönottoon, joissa prosessin tuotteille asetettiin tavoitearvot ja määriteltiin näistä arvoista sallitut poikkeamat. Hyväksyttävän poikkeaman tuli olla ylä- ja alavaihteluvälin sisällä. Tavoitteena tilastollisella laadunohjauksella oli laadun tasaisuus ja vaihtelun pienentäminen tuotantoprosessissa. Nykyisinkin näillä tilastollisilla prosessinohjausmenetelmillä on tärkeä rooli laadunhallinnassa, ja niiden tunnetuimmat sovellukset ovat SPC (Statistical Process Control) ja 1980-luvulla kehitetty Six Sigma.

Vuonna 1987 nollavirheajattelu muuntui Six Sigma -metodiksi. Six Sigmassa ollaan melko lähellä nollavirhettä ja Six Sigma -metodilla tähän kysymykseen on pystytty vastaamaan varsin hyvin. Six Sigma on laatutavoite (kuusi sigmaa). Se on hyvin lähellä nollavirhettä (Cp=2). Hyvin lähellä tarkoittaa 3,4 (ppmo) virhettä miljoonaa mahdollisuutta kohden.

Six Sigma on menetelmä, jossa asiantuntijat ratkaisevat ongelmat tieteellisesti. Six Sigmaan kuuluvat eritasoiset prosessin kehittämisen ammattilaiset, esimerkiksi Six Sigma Black Belt, Green Belt ja Yellow Belt. Vyön väri kuvaa Six Sigman ammatti- ja koulutustasoa.