Kannattaako käyttää aikaa luentoihin ja opiskeluun

Olemme kiireisiä ja ympärillä puhutaan jatkuvasta elämän kestoisesta oppimisesta. Oppiminen on muutosta, muuttumista ja eroa, siis periaatteessa tietoa ja taitoja sekä niiden kehittymistä. Yhä hektisemmäksi muuttuva työelämä vaatii yksilöiltä jatkuvaa ammatillista kasvua ja sopeutumista. 

Ammatillinen kasvu on jatkuva oppimisprosessi, jonka kautta yksilö hankkii elämänuransa aikana niitä tietoja, taitoja ja kykyjä, joita hyödyntämällä hän voi vastata muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. Termi jatkuva tarkoittaa tässä voimakasta ja kestävää tarvetta tai halua oppimiseen sekä oppimisen arvostamista.

Professori Kirsti Lonka kirjoittaa, että oppiminen ahdistaa aina. Kuulostaa ahdistavalta. Se johtuu siitä, että ihmisiin on rakennettu sisään kognitiivinen taloudellisuus, joka tarkoittaa, että ihmisellä on käytössään sisäiset mallit, joita hän ei muuta kuin pakon edessä. Ainoastaan lasten aivot ovat supermuovautuvat. Aikuisen tietosysteemissä on osittain tietyllä tavalla taloudellista konservatiivisyyttä. Kristallisoitunut tietämys ohjaa aikuista niin, ettei hän voi vaihtaa kaikkia olettamuksiaan jatkuvasti. Aikuisen oppiminen perustuu modernin oppimiskäsityksen mukaan itsereflektioon. 

Tarjolla on pikaopasta, selfhelp-oppaita, ilmaisluentoja, YouTube -videoita, netin välityksellä teholuentoja aiheesta kuin aiheesta. Kaikki antaa ymmärtää, että osaamisen kerryttäminen on helppoa. Onko se? Meillä on eri näkemys. Tarvitaan syvällistä ymmärrystä ja sen kerryttäminen vaatii aikaa, tahtoa, motivaatiota ja istumalihaksia. 

Osaamisen tasoja on monia. Osaamattomuus näkyy usein tuloksettomuutena. Yksinkertaiset asiat onnistuvat keneltä vain. Mutta mitä vaikeampi asia ja mitä laajempi kokonaisuus, sitä enemmän tarvitaan tietoa (knowledge) ja taitoa (skills).

Uuden tiedon saaminen on uskomattoman monimutkaista ja aikaa vievää. Uutta tietoa saadakseen, on opittava oppimaan. Oppiminen on jatkuva prosessi, joka perustuu kokemuksiin ja niiden analyysiin. Pelkät kokemukset eivät kuitenkaan riitä. Kokemus tuo oppimisen ja kehittymisen raaka-aineita sekä antaa mahdollisuuden oppimiseen ja kehittymiseen, mutta kokeminen ei ole oppimista. Oppimista tapahtuu vasta silloin, kun kokemamme saa merkityksen. Ihmiset oppivat siitä merkityksestä, joka kokemukselle annetaan. Prosessi etenee syklisesti, sillä onnistunut oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen analysoidaan. Oppiminen on iteratiivinen prosessi, jossa deduktio ja induktio vuorottelevat.

Tässä kirjoituksessa perehdytään muutamaan käsitteeseen. Keskiössä ovat sanaparit tieto ja taito, oppiminen ja osaaminen. Ymmärrettävästi meiltä vaaditaan taitoa ja osaamista koko ajan enemmän ja enemmän, mutta miten sen saavuttaa?

Oppiminen ja oppimisen edellytykset

Oppimisella ymmärretään yleisesti kykyä tehdä asioita uudella tavalla ja soveltaa tietojaan ja taitojaan käytännön tilanteissa. Oppiminen auttaa yksilöä tulkitsemaan havaintoja, ennakoimaan tulevaisuuden muutoksia ja sopeutumaan. Toisaalta yksilö myös pyrkii oppimisen avulla muokkaamaan todellisuutta itsessä ja ympäristössä voidakseen hallita sitä. Ihmiset oppivat monia asioita sattumanvaraisesti ilman tietoista harkintaa mutta suurin osa aikuisen oppimisesta on kuitenkin tietoisen valinnan ja siitä seuraavien ponnistelujen tulosta. 

Ihmisellä on luonnollinen pyrkimys oppia. Oppiminen on innovaation lähde. Jokainen ihminen on oppijana erilainen. Jokainen oppija muodostaa myös aikaisempien kokemuksiensa perusteella tiettyjä tapoja tulkita opiskelutilanteita ja toimia niissä. Tärkeimpiä toimintaa ohjaavia asenteita ja tavoitteiden muodostamista koskevia arvoja ovatkin opiskelijan näkemykset itsestä. Opiskelijan minäkäsitys sisältää hänen käsityksensä ja uskomuksensa itsestään ja toiminnastaan erilaisissa opiskelu- ja suoritustilanteissa.

Ihminen on perusluonteeltaan tavoitteisiin suuntautuva tietojen, kokemusten ja ajatusten käsittelijä, joka asettaa itselleen päämääriä ja valitsee erilaisia toimintamalleja niiden saavuttamiseksi. Osa näistä on tietoisia, osa tiedostamattomia. Tietojen hankkimisesta seuraa, että yksilö kykenee paremmin hahmottamaan valinnan mahdollisuuksia ja tulee taitavammaksi tulkitsemaan erilaisia tilanteita ja omasta toiminnastaan saamaansa palautetta. Taitojen lisääntyessä yksilö saa entistä paremmat mahdollisuudet saavuttaa tavoitteensa.

Ihmiset, jotka ovat sitoutuneet jatkuvaan oppimiseen, ovat kokoajan avoimia uudelle tiedolle ja pyrkivät ajoissa ennakoimalla välttämään osaamisaukkoja. Nämä yksilöt ovat halukkaita käyttämään aikaa, energiaa ja rahaa saadakseen ajoissa koulutusta osaamisaukkojensa täydentämiseen ja sitä kautta työsuoritustensa parantamiseen. Sitoutuminen ilmenee siitä, että näiden yksilöiden oppiminen on tarkoituksellista, suunniteltua ja itseohjattua. Itsensä kehittäminen voi tapahtua myös kirjallisuutta lukemalla, mentorin ohjauksessa tai roolimallia seuraamalla. 

Tieto ja taito

Filosofian tietoteorian määritelmän mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Toisin sanoin, jos jokin väittämä on tietoa, se on todettu todeksi (kunnes toisin todetaan). Tietoteoria (tieto-oppi, epistemologia, gnoseologia) on filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa. Tieteenteoria on laajempi filosofian osa-alue, joka tutkii tieteellisen tiedon perusteita. Ei mennä syvemmin siihen, mitä tieto on ja kuinka sitä luodaan. Todellisuudessa on kuitenkin erotettava tieto eli ns. tosi ja tarinat eli subjektiivisesta havainnosta narraation avulla muodostunut kokemus. Osaamisen kehittämisessä tieto on yksi keskeisimmistä raaka-aineista.

—

Esimerkki luotettavasta tiedosta on meille tuttu fysiikasta. Ajatusleikki: Haluat siirtyä paikasta A paikkaan B ja matkaa (s) on 100 km. Kuljet sen keskimäärin vauhdilla (v) 100 km/h, voit nopeasti laskea, että aikaa (t) kuluu matkaan yksi tunti. Tämä kuvataan s / v = t; 100 km / 100 km/h = 1 h

Asiayhteyteen liittyvää tietoa on myös se, että jos aikaa lyhennetään 0,5 h, nopeus ei nouse. Todellisuudessa meidän täytyy nostaa nopeutta tai lyhentää matkaa, jotta matka-aika lyhenisi.

Huono tieto ja ymmärrys kontekstissä voi vääntää asiat päälaelleen. Eräissä kehitysmenetelmissä on tyypillistä tarina, että jaksoaikaa lyhentämällä tuotanto kasvaa. Tätä voidaan kuvata Littlen lailla, joka on WIP / TH = CT. WIP on keskeneräinen työ, TH on läpimeno ja CT on jaksoaika. Oletetaan, että prosessissa on WIP taso on 100 kpl, läpimeno on 10 kpl/päivä, osaamme laskea, että käsittelyaika on 10 päivää. Jos haluamme lyhentää jaksoaikaa, tulee meidän nostaa nopeutta tai vähentää töitä jonossa. Jaksoaikaa lyhentämällä työmäärä ei vähene, eikä nopeus nouse valitettavasti.

—

Osaamisen kehittäminen vaatii aina opiskelua. Opiskelu voi tapahtua monin eri tavoin. Opiskelun tarkoituksena on oppia. Oppiminen ottaa aina meillä yksilöllisen ajan ja oppimiseen on meillä yksilöllisiä tapoja oppia helpommin tai vaikeammin. Se mikä minusta tuntuu hyvältä, ei välttämättä ole sitä muille tai edes itsellesi.

Allekirjoittanut (Piirainen) nuorena luuli, että opin kuuntelemalla ja tekemällä (pärjäsin kuuntelemalla kohtuullisesti). Kun elämäni aikana on vastaan tullut vaikeampia ja taas vaikeampia asioita, olen huomannut, että en opikaan kuuntelemalla vaan lukemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla. Tämän jälkeen kokeilen asioita ja alkaa ns. harjoittelukausi. Harjoittelun aikana opittu teoriatieto alkaa muodostamaan osaamiseksi, eli taidoksi. 

Kaikki ihmiset ovat erilaisia oppijoita. Oppimistapoja on hyvin erilaisia, koska eri tilanteisiin soveltuvat erilaiset oppimisen menetelmät, myös oppijoissa on yksilöllisiä eroja. Joku oppii paremmin kuuntelemalla, toinen näkemällä ja kolmas tekemällä. Jollekin taas sopivat kaikki tavat yhtä hyvin. Oppimaan oppiminen on elinikäinen prosessi, jota voi tukea eritavoin elämänkaaren eri vaiheissa.

Useat asiantuntijat pitävät vaarallisena tietoa, joka ei ole totta. Jos teoriatieto ei ole todellista tietoa, käytetään harjoittelun pohjalla toimimatonta keinoa, malli, tapaa jne. Tässä ei-tietoon pohjautuva harjoitteluprosessi ei tuota taitoa. Tänä päivänä liki kaikki ymmärtävät, että ikiliikkujan tekemiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Kehitysgenressä törmää jatkuvasti ns. tietoon, joka ei ole tietoa, koska se on epätosi. Tai tieto on oikein, mutta ei ymmärretä olosuhdetta, missä se toimii. Jos tätä harjoittelua jatketaan, ei synny taitoa.

Oppiminen ja osaaminen

Oppiminen sinänsä on tuttua ja jokapäiväistä toimintaa. Vaikeaa on sen yksiselitteinen käsitteellinen kuvaaminen. Erilaiset oppimisteoriat ja -näkemykset tarkastelevat ja määrittelevät oppimista eri tavalla. Vielä viime vuosikymmeninä oli vallalla behavioristinen oppimiskäsitys. Se tarkasteli oppimista ulkoisena tiedon siirtona opettajalta oppijalle. Nykyään oppimista pidetään luonteeltaan konstruktiivisena. Se tarkoittaa, että oppija rakentaa itse aktiivisesti omaa tietämystään käyttäen uuden tiedon lisäksi myös aikaisemmin hankkimiaan tietoja ja kokemuksia.

Oppiminen on tietojen, taitojen tai tapojen omaksumista. Oppiminen voi tapahtua joko opiskelemalla, opettelemalla tai harjoittelemalla, tai kokemuksen, esimerkin tai ympäristön vaikutuksen kautta. 

Oppiminen tarkoittaa käyttäytymisessä havaittavia pysyviä muutoksia, jotka syntyvät pääasiassa olion ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Osaamisen keskeinen tavoite on kerryttää osaamista.

Osaaminen on suppeasti määriteltynä taitotietoa (know-how). Käsitteen käyttö julkisessa keskustelussa on toisinaan monimutkaista ja epämääräistä sekä usea tasoista. Nopeasti etsimällä löytyy joukko luokiteltuja taitoja joita on ja joita voidaan kehittää: käytännön taidot, ammattiosaaminen, sosiaaliset taidot, johtamis- ja organisointitaidot, ongelmanratkaisukyky, oppimiskyky, kriittinen ajattelu, kommunikaatiotaidot, kielitaito, luovuus.

Suomen sanaa osaaminen käytetään käännöksenä englannin termeille competence ja competency, joista edellinen painottaa oppimisen tulosta ja jälkimmäinen puolestaan prosessia.

Osaamista voidaan kerryttää hyvin monin tavoin. Ihmisen elämä on jatkuvaa oppimista mutta harvoin tulee ajateltua, että oppiminenkin on prosessi. Oppiminen voidaan määritellä vuorovaikutteiseksi prosessiksi, jossa oppija muuntaa kokemuksiaan siten, että hänen tiedoissaan, taidoissaan ja asenteissaan tapahtuu pysyviä muutoksia. Oppiminen tarkoittaa erilaisen tiedon prosessointia alkaen huomion kohdistamisesta ja havaintojen tekemisestä ja päätyen jäsentelyn avulla uuden tiedon luomiseen. 

Osaamisen kartuttamisessa täytyy muistaa, että se ottaa aikansa. Perinteinen ja hyvin tehokas tapa oppia ovat luennot, joihin on yhdistetty harjoitteita luennon välillä sekä aiheeseen liittyvä harjoitustyö. Tänä päivänä, ns. nopean tiedon aikakautena, usein unohtuu, että pitkät koulutusohjelmat ja niihin sisältyvät luennot ovat tehokas tapa oppia ja sisäistää uutta tietoa. Pitkiin koulutuksiin on yleensä kerätty laaja-alaisesti aineistoa ja aikaa oppimiselle on riittävästi. Pitkät koulutukset auttavat usein yhteisöllisyyttä ja niissä voidaan reflektoida asioita eri oppijoiden kanssa.

Vaikka pitkät luentosarjat menetelmänä voivat tuntua tehottamalta, saadaan sitä kautta siirrettyä suuri määrä erilaista tietoa. Tämän tiedon omaksuminen tosin voi viedä aikaa. Jopa vuosia tai vuosikymmeniä. Yhdistämällä luentoon harjoituksia ja tekemistä, voidaan osaamisen kehittämistä tehostaa. Harjoittelu vaatii aikaa. Oikotietä ei ole, vaikka mitä meille luvattaisiin.

9.8.2023

Lean Six Sigma

Oppiminen aikuisiässä pohjautuu itsenäisyyteen ja itseohjautuvuuteen. Oppimisen resurssina toimii elämänkokemuksen varasto. Aikuisten oppimisvalmiudet kytkeytyvät niihin kehitystehtäviin, jotka liittyvät heidän yhteiskunnallisiin rooleihin ja ikään. Aikuiset pitävät mielekkäänä oppimista, jolla on välitöntä sovellusarvoa suuntautuen ongelmanratkaisuun. Tätä pyritään hyödyntämään meidänkin pitkissä koulutuksissa. 

Lopuksi 

Alussa mainittiin ns. pikaoppiminen, onko sitä? Tänä päivänä katsotaan YouTube -video, käydään webinaarissa katsomassa katsaus tai tutustutaan ChatGPn kautta johonkin asiaan. Edellä mainitut menetelmät ovat erinomaisia tutustumiseen, mutta onko ne riittäviä väyliä asian tai aihepiirin oppimiseen? 

Televisiossa ajankohtaisohjelmissa (mieti, lineaarinen TV) alansa asiantuntijat ovat törmänneet seuraavalaiseen ilmiöön: on jostain lyhyesti mielestään omaksuttu joku asia ja tästä hypätään tekemään ko. asiaa. Todellisuudessa oppijan ja heti samalla tekijän kyky hahmottaa osaamista on ollut kaukana todellisesta tarvittavasta osaamistasosta. Mitä abstraktimpi asia on, sitä vaikeampi tätä on hahmottaa.

Ajattele, jos katsot netistä videon siitä, kuinka puu kaadetaan, pilkotaan ja hakataan haloiksi. Et ole koskaan tehnyt sitä, joten tulet aivan varmasti huomaamaan, että asia ei mene itsellä aivan kuin ammattilainen tekee tämän videolla. Halon hakkaaminen vaatii tahtoa, taitoa ja voimaa sekä kuntoa.

Lähteet:

1. Wikipedia käytetty lähteenä tieto ja osaaminen sanojen määrittelyssä 16.8.2023
2. Mykrä, T & Hätönen, H. 2010. Opas opetusmenetelmisä. Educa-Instituutti Oy. HelsinkiRauste-Von Wright, M., Von Wright, J., Soini, T. 2003. Oppiminen ja kou-lutus. Helsinki. WSOY.
3. Ruohotie, P. 2005. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Helsinki. WSOY.
4. Lonka, Kirsti. 2006. Oppimisen pakosta oppimisen iloon. Yritystalous 3/2006. 
5. Lonka, K. Hakkarainen, K. 1999. Tutkiva oppiminen älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. WSOY. Helsinki.
6. Vuorinen, I. 2009. Tuhat tapaa opettaa. Resurssi. Tampere
7. Deming, W. Edwards. 2000. The New Economics for Industry, Government, Education, 2^nd edition. The MIT Press. USA

The New Economics for Industry, Government, Education, 3rd edition

42,00 € + alv (10%)